MIKSI TARVITAAN YHTEISESTI OPETETTAVA KATSOMUSOPPIAINE?

– aloitteen työryhmän perusteluja


Anu Aarnio, KM, toiminut luokanopettajana:

"Opettajana usein pohdin sitä, miten voisin auttaa oppilaitani vahvistamaan tulevaisuususkoaan ja luottamaan siihen, että he voivat aktiivisesti vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Tässä keskeistä on mielestäni sen ymmärtäminen, että suuria haasteita ei tarvitse ratkaista yksin vaan ne ratkaistaan yhdessä. Työssäni olen ilokseni huomannut, että lapset eivät luontaisesti erottele toisiaan etnisillä tai uskonnollisilla perusteilla. Siksi on mielestäni erityisen väärin, että opetusjärjestelyillä luodaan rajoja eri ihmisryhmien välille. Se antaa ymmärtää, että on olemassa kysymyksiä, joita voidaan jostain syystä pohtia vain samanmielisten kesken. Mielestäni on aika siirtyä katsomusopetukseen, jossa katsomuksellisia, filosofisia ja eettisiä kysymyksiä voidaan pohtia avoimesti yhdessä."


Ritva Hujanen, LO, toiminut luokanopettajana:

"Jos katsomusainetta opetetaan kaikille yhteisesti, saavat oppilaat mahdollisuuden rakentaa omaa minäkuvaansa ja maailmankatsomustaan kuunnellen muita, oppien kaikista katsomuksista ja niiden erityispiirteistä. On monta tapaa käsittää hyvä elämä, monta tapaa uskoa tai olla uskomatta, mutta mikään niistä ei ole toista parempi tai oikeampi – pelisäännöt voivat olla kuitenkin samat! Hyväksyminen ja suvaitseminen ovat sanahelinää, jos emme suo lain avulla samanlaisia mahdollisuuksia kaikille tai kiellämme lainsäädännöllä kanssaihmisiltä oikeuksia, joita meillä itsellämme on. Katsomusaineen opettamisessa yhtäläinen oikeus toteutuu, jos kaikki katsomukset osallistuvat samalle oppitunnille."


Ville Kouki, FM (HY, UE) ja luokanopettaja:

"Katsomusaineita voidaan ja tulee opettaa yhteisesti koko opetusryhmälle, koska uskonnollisuuden opetus ei kuulu koulun tehtäviin. Yhteinen katsomusaine mahdollistaa monipuolisen keskustelun erilaisten katsantokantojen kesken; asia, joka on havaittavissa vaikkapa yhteiskuntaopin tunneilla."


Harriet Lonka, hallintotieteiden lisensiaatti:

"Olin antanut itseni uskoa, että Suomessa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Tämä uskoni koki kolauksen, kun havahduin lukiota aloittavan nuoreni tuskailuun oppiainevalintojen kanssa. Uskonto on todellakin pakollinen oppiaine lukiossa. Ja vieläpä niin, että jos olet evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, et voi suorittaa edes korvaavia opintoja. Olen peruskristillinen ihminen. En ole koskaan pahastunut siitä, että lasteni päiväkodissa, iltapäiväkerhossa tai peruskoulussa on ollut kristillisiä arvosisältöjä. Nuoreni kävi rippikoulun ja piti sitä antoisana ja hyviä elämän eväitä antavana kokemuksena. Olin tuudittautunut ajatukseen, että se oli siinä. Rippikouluhan on kirkon tapa antaa nuorelle päästötodistus ja vahvistaa näin kasteessa alkanut yhteys loppuelämää varten. Kirkko ei edellytä enempiä opintoja jäseneltään. Mutta nyt siis valtio vaatii tunnustuksellista oppisisältöä vielä oppivelvollisuuden jälkeen. Haitankärsijänä on nuori, joka epäilemättä mieluummin valitsisi kurssikoriinsa aineita, joiden varaan rakentaa tulevaisuutensa. Tarjolla olisi myös filosofiaa ja historiaa, joihin varmaan sisältyy juuri niitä maailmankatsomuksen kehittämisen ja pohdiskelun elementtejä, joilla uskonnon opetusta on puolusteltu."


Hanna Pasanen, VTM, FM, toiminut aineenopettajana (UE, PS, ET, FF):

"Koulujen katsomusopetus kaipaa päivitystä. Oma kulttuuri ja historia on luonnollisesti tunnettava, mutta me kaikki tarvitsemme tietoa myös muiden katsomusperinteiden tavoista ja ajattelusta. Uskontojen opetuksen ei kuitenkaan tule olla uskonnollista opetusta vaan tiedollista tutustumista kulttuureihin. Hengellinen kasvatus ja tiettyyn uskontoon sosiaalistaminen tulee jättää kotien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäväksi.

Etiikka ja moraali eivät ole minkään uskonnon yksityisomaisuutta. Eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä hyvin myös ilman uskonnollista viitekehystä. Uusi katsomusaine mahdollistaisi hyvän elämän pelisääntöjen tarkastelun yhdessä kaikkien luokkatovereiden kanssa. Elämmehän me yhdessä muutenkin: koulussa, työpaikoilla, harrastusporukoissa, yhteiskunnassamme.

Luokanopettajia ajatellen tuntuu järjettömältä, että heidän täytyy jakaa oma luokkansa useampaan ryhmään ja lähettää osa oppilaista pois juuri silloin, kun porukan kanssa päästäisiin ns. ”asiaan”, eli käsittelemään yhteiselämän pelisääntöjä, toisen kunnioittamista, reilua kaveruutta jne. "


Teemu Salo, FM, toiminut suomi toisena kielenä -opettajana:

"Tällä hetkellä kouluissa pyritään kaikilla mahdollisilla tavoilla oppilaiden yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Kaikilla mahdollisilla tavoilla paitsi yhteisellä katsomusoppiaineella. Tämän päivän koulussa uskontotunnit toimivat enemmänkin lapsia erottelevana ja arvottavana elementtinä koulumaailmassa. Uskontotunneilla keskustellaan tärkeistä arvoista, moraalista, elämästä, katsomusten välisistä kulttuurieroista – asioista, joista tulisi keskustella yhdessä kaikkien kanssa eikä erillisissä ryhmissä."


Hanna Raeluoto, VTM:

"Mielestäni aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kirkon ja valtion tulee olla erillään toisistaan ja tämä koskee luonnollisesti myös koulumaailmaa. Sen sijaan pidän erittäin tärkeänä, että aidosti tasa-arvoisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan on opetettava kansalaisensa tuntemaan erilaisia uskomuksia ja tapoja, ja erityisesti että moraali ja etiikka eivät ole minkään uskonnon etuoikeuksia."


Leena Jämsén, FM, BG/GE/TT-aineenopettaja:

"Erillisissä uskontotunneissa hukataan mahdollisuus yhteiseen keskusteluun - lapsille erilaisuus ei ole tabu, vaan itsestäänselvyys. Kaikille yhteisten ihmisyyden periaatteiden miettiminen on tärkeää. Yhteinen katsomusopetus helpottaa oppilaiden kouluarkea."


Eeva Suhonen, KM, toiminut luokanopettajana:

"Mielestäni kenenkään todellista vakaumusta ei pysty katsomaan rekisteristä. Perheillä ja oppilailla tulee olla niin halutessaan oikeus pitää katsomuksensa yksityisasianaan. Oppilaat suhtautuvat luontevasti erilaisuuteen. Haluaisin, että myös koulun rakenteita muutettaisiin moninaisuuden hyväksyviksi, tämän päivän tasalle."


Kaisa Robbins, konsultoiva lakimies:

"Haluan että lasten syrjiminen perheen katsomuksen perusteella loppuu Suomen peruskouluissa, ja että julkisen vallan puolueettomuus toteutuu niissä. Koulussa ei saisi indoktrinoida lapsia mihinkään uskoon, vaan lasten olisi itse saatava muodostaa oma maailmankatsomuksensa."